Ranta hiekka jälki, meri

Se toinen sukupuoli

 

Luin ranskalaisen filosofin Fabrice Hadjadjin , s.1971, haastattelua , missä hän puhui sukupuolten erilaisuudesta. Mieleeni tuli kaksi muuta samaa aihetta pohtinutta. Ensinnäkin Simone de Beauvoir, joka laittoi lukijansa miettimään sukupuolien eroja ja toiseutta. Katsellessaan pariisilaisten elämänmenoa 1949 hän kirjoitti: ”Ei tarvitse kuin pitää silmät avoinna, jotta voi havaita ihmiskunnan jakautuvan kahteen yksilökategoriaan, joiden vaatetus, kasvot, ruumis ,hymyt, käynti , mielenkiinnon kohteet ja toimenkuvat ovat ilmeisen erilaisia”. Hän ihasteli sitä ”miten mies ja nainen elävät molemmat omalla tavallaan ruumiiksi tulleen olemassaolon outoa kaksinaisuutta” .
***

Toiseksi terapeutti opettajani Jan-Christer Wahlbeck, joka laittaa pariskunnat tutkimaan itseään ,millä tavalla he ovat samanlaisia ja millä tavalla erilaisia? Jan-Christerin mielestä jotkut pariskunnat haluavat nähdä toisensa pakonomaisesti ja symbioottisesti pelkästään samanlaisina. Toiset taas pelkäävät sitoutumista ja läheisyyttä ja pitävät toisiaan ainoastaan erilaisina.
***
Meidät on luotu mieheksi ja naiseksi , tämä on ihmisenä olemisen lähtökohta Hadjadjin mukaan, ero sulkee sisäänsä myös ruumiimme. Suhteessa toiseen sukupuoleen ollaan suhteessa täysin toisenlaiseen kuin itse. Ruumiillisuuden kautta avaudumme parisuhteessa kuin tuonpuoleiselle. Joudumme kohtaamaan toisen sukupuolen persoonallisen ja mystisen todellisuuden, joka on täysin erilainen kuin omamme ja jota emme pysty poistamaan emmekä sulautumaan siihen. Kun suhteessa avaudumme toiseudelle niin joudumme samalla luopumaan itseriittoisuudestamme.
***
Ympäröivä kulttuuri raamittaa seksuaalisuuden nautinnon ympärille. Hadjadjin mielestä tämä on virhe. Kun keskeistä on erilaisuus ja sukupuolien välinen suhde. Sukupuolien erilaisuuden ja siitä nousevan seksuaalisuuden ja lisääntymisen vastustaminen näkyy tavassa miten kulttuurimme on korvannut sukupuolten aidon kohtaamisen ja sitoutumisen hedonistisella narsistisella mielihyvällä. Rm.1 on tämän kuvausta.
***
Silloin kun sukupuolinen erilaisuus laitetaan vain tavanomaisten erilaisuuksien joukkoon kuten hoivaavuuden, seksuaalisen orientaation, agressiivisuuden ja sanotaan , että jokainen erilaisuus muka vie vain lähemmäs aitoa yksilöllisyyttä niin lopulta sen merkitys häviää.Kun vielä ajatellaan, että sukupuolista suvereenia itsemääräämisoikeutta ei mikään ulkopuolinen saa rajoittaa, niin sukupuolien välinen lataus onkin purettu: miksi pitäisi rajoittua vain kahteen kun niitä voi olla kaksitoista?Tänä päivänä sukupuolisten ja seksuaalisten vaihtoehtojen räjähdysmäinen kasvu tuottaakin materiaaleja kuin liukuhihnalta ja tilaustyönä rakentaa sukupuoli-identiteettejä . Lopulta jäljelle jää suvereeni yksilö , jolle kaikki erilaisuudet ovat samanarvoisia ja tilapäisiä eivätkä kosketa syvintä todellisuutta. The differences make no différence! Olemme kaikki samanlaisia!

***
Vaihtoehtoisuuden nimissä voi miettiä seuraavia Hadjadjin valokeilaan nostattamia näkökulmia siitä ’toisesta’ sukupuolesta.
Sukupuolten erilaisuus miehenä ja naisena töytäisee yltiöyksilöllisyyden ja sukupuolineutraaliuden mediaseksikäitä näkemyksiä ja kysyy ovatko ne uskottavia.
Citytrendikäs yksilö on nykyisin aina enemmän tai vähemmän androgyynissä hahmossa. Kuin Aadam ennen Eevan luomista, kuitenkin enemmän miehen kaltainen, irtohahmo ilman äitiä ja isää , ilman sukua ja ilman kohtua, 1Ms.2:7. Mutta postmoderni erilaisuus on aina näennäistä! Seksuaalisuus sen sijaan lävistää yksilöllisyyden paljastaen kaksi perustavanlaatuisesti erilaista ihmisyyttä, kaksi ihmistä , miehen ja naisen jotka voivat antaa alun uudelle elämälle ja muodostavat läheisimmän suhteen varsin erilaisin tavoin.
Voimme torjua sen , mitä sukupuolisuus paljastaa yksityisyydestämme ja persoonallisuudestamme miehenä ja naisena, mutta pakoon emme pääse.
Alitajuisesti, mystisen voivakkaasti se vaikuttaa tapaan , jolla olen olemassa ja oivallan välittömän identiteettini. Se syrjäyttää muita puolia meissä ja asettuu itse näköalapaikalle. Puolella ihmiskunnassa on sellainen salaperäinen piirre, johon minulla miehenä ei milloinkaan ole pääsyä.
Sukupuolisen erilaisuuden voima on suuressa määrin ihmisen ruumiillisuudessa, ei sosiaalisissa sukupuolirooleissa.
Sukupuolisuus paljastaa minuutemme ruumiilliset perustan ja lähtökohdat paljon syvemmältä kuin mitä sukupuolittuneet käytösmallit tai sosiaaliset gender-roolit milloinkaan.
Sukupuolisuus heittää meidät ruumiillisuudesta nousevien yhteisöllisten mies- ja naiskulttuureiden markkinoille, jotka tarjoavat sekä mahdollisuuksia että uhkia.
Vaikka sukupuoli on intiimeintä meissä, kuuluu se samalla kaikille muille kanssamme samaa sukupuolta oleville. Näin se kertoo siteistämme ja kuuluvuudestamme yhteiskuntaan , jossa meidän pitää löytää paikkamme sekä perhe –ja sukuyhteisöön , johon ruumiimme kuuluu.
Sukupuolisuus haastaa kykymme rakastaa ja kantaa vastuuta kun se avaa yksityisyytemme puolisomme ja lähimmäistemme vaatimuksille.
Kun miehestä ja naisesta tulee ”yksi liha” 1Ms.2:24, niin avaudutaan toinen toistensa vaatimuksille ja persoonallisuudelle. Lapsen syntymä on tämän ruumiillisen avautumisen hedelmä . Ruumiimme ei voi milloinkaan olla vain yksityisomaisuuttamme. Ruumis , tuo itsemme sijaintipaikka, ei halua olla autonominen, vaan juurruttaa meidät ihmissuhteisiin , jossa koetaan luottamusta, sitoutumista ja yhteenkuuluvuutta.

Ilkka Kurjenmäki
johtava perheneuvoja, Oulu

Laita jakoon jos tykkäsit :)Share on Facebook0Tweet about this on Twitter0Share on Google+0Email this to someone