Isänä

Toisinaan kuulee sanottavan, ettei mikään muuta ihmistä yhtä paljon kuin vanhemmaksi tuleminen. Minusta tuli isä seitsemän kuukautta sitten. Olenko muuttunut? Väittäisin, että en juurikaan. Olen aika lailla samanlainen kuin ennen pojan syntymää ja pidän edelleen samoista asioista, kuin aiemminkin, käyttäydyn samalla tavalla kuin viime vuonnakin. Ovatko puheet muutoksesta liioiteltuja?

Jokin on kuitenkin muuttunut. Arkinen elämäni on aivan erilaista kuin ennen. Kotonamme on ihminen, jota ei voi jättää hetkeksikään valvomatta, sellainen pieni, joka on täysin riippuvainen vanhemmistaan ja vanhempien kyvyistä tulkita hänen tarpeitaan. Isänä minun on nyt asetettava lapsen tarpeet aina omieni edelle, sillä muuta mahdollisuutta ei ole. Uusi perheenjäsen selviää elämänsä alkuvaiheista vain tällä tavalla. En voi enää käyttää vapaa-aikaani, mihin lystään. Tilalle on tullut jotakin ihmeellisempää.

Ennen pojan syntymää tuleva vastuu hirvitti jonkin verran. Oli selvää että, isänä tulisin vaikuttamaan paljon lapseni elämään, hyvässä ja pahassa. Aloin yhä enemmän miettiä sitä, millainen ihminen olen itse ja millaisia omat vanhempani ovat. Millä tavoin he ovat vaikuttaneet minuun? Mietin, minkälaisen jäljen minä tulisin jättämään omaan lapseeni, ja kuinka paljon voisin asiaan lopulta vaikuttaa. Siirtäisinkö omia pelkojani ja heikkouksiani eteenpäin? Vai voisinko välttää sen?

Lapsi on johdattanut minut tutustumaan myös itseeni uudella tavalla. Kuka olen ja millainen haluan olla? Mitä asioita lapseni oppii minulta ja millaisena hän minut myöhemmin muistaa? On kuitenkin tärkeää yrittää katsoa itseään lempeässä ja armollisessa valossa. Ehkä minun ei tarvitse olla täydellinen, tai pyrkiä niin kovasti muuttamaan itseäni. Jo se että tiedostaa monet puolet itsessään, ihmisenä ja isänä, vie johonkin suuntaan. Ehkäpä olenkin nyt keskellä muutosta, jota en vielä näe kunnolla. Voin luottaa siihen, että läsnäolo pojan elämässä ja hänen katseeseensa vastaaminen kantavat jo hyvän matkaa. Eikä lapseni elämä taida sittenkään olla pelkästään minun käsissäni.

Joonas Vapaavuori, isä ja pastori, Oulu